Kultainen kaheksakytäluku. Se valtasi jokunen vuosi sitte tanssilattiat jälleen kerran. Sähkörummut, isot saundit ja takatukat viihdyttävät meitä tänä päivänä aivan niin kuin melkein kolmekymmentä vuotta sitten. Siinä on se jokin tenho, kun Madonna vakuuttaa olevansa like a virgin ja Michael Jackson kertoo lempi thrilleristään- Mutta mitä helevettiä?! Sehän on joka tapauksessa pitemmän päälle ihan kamalaa musiikkia!

Nykyään kun menet jonnekki ihanaan baariin, niin siellä DJ heittää kehiin kasaripäissään kymmenen moderntalkingia ja durandurania. Eiih!! Kun katson ihmislapsia siellä ketkuttamassa näiden kyseenalaisten sävelien tahtiin, minusta tuntuu kuin jokin oikeasti menee pieleen. Onhan se päräyttävää joskus vähän Billie Jeania tanssia, mutta kyllä siihenki hajoaa. Minä ainaki. Ei sitä vaan voi kestää kovin kauaa. Ja luulis että muutki ajattelevat näin, mutta ei. Kyllä se on nähty, että joissain meissä kasari koskettaa sielua ja sydäntä ja lantioita ja saa suoranaisia ihmeitä aikaan.

Olinkin tässä eräs ilta klubittamassa ja seurueessamme oli eräs hyvin tehokkasti nauttinut henkilö. Ilta oli sujunut hyvin, vahvat etkot ja hämyinen jonotus ineen ja kaoottinen suunnistus tanssilattian reunamille. Välkkyvät valot ja paukkuvat bassot olivat temmanneet minut jo useasti sykkeeseen ja tunsin olevani valonsäde peilipallossa, poukkoillen ympäri tanssilattiaa. Ystäväni kallisteli päätään epätahdissa baaritiskillä ja tunsi olevansa jatkuvassa liikkeessä kohti universumin reunoja. Aina välillä hän kohdisti katseensa kauniiseen juomanlaskijaan ja sanoi "koilyjaga" sillä kaljaa tarkoittaen.

Noh, kun huomasin että ystäväni oli siinä sumeassa tilassa, jossa ruumiinosat eivät osaa päättää mihin menevät ja mistä tulevat ja ajatukset pelaavat onnenpyörää, astelin hänen luokseen ja utelin että onko kova meno. " heleveritn kaofja" hän sanoi ja silmissään orpo katse lapsen eksyneen vilkuili ympäriinsä. Olin juuri ehdottamassa turvallista taksimatkaa kotiin, kun se tapahtui. Kasarin ihme.

DJ laittoi vinyylin pyörimään. Kasaribiitti. Kasarisyntikka. Kasariääni. Kasari. Ystäväni havahtui. Hän nosti päänsä ylös kuin vihikoira, joka juuri oli saanut vainun makkarasta. Hän kääntyi ja katsoi minuun villisti. "Kasaaari aaa aa!!perjksalie !!, hän lausui ja ryntäsi tanssilattialle. Hän lauloi kielillä, heilutti lantioitaan ja teki vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen hallituilla pyörähdyksillään. Hän oli kasarin valtaama. Hän oli kasari. Tukka taakse ja elämä eteen. Katsoin ihmettyneenä tätä näkyä, ja huomasin, että muissa pöydissä tapahtui samanlaisia heräämisiä ja ryntäämisiä lattialle.

Tämä oli kasarin ihme. Se kykeni suorastaan herättämään kuolleista useat kasarin lapset, jotka kehdoissa olivat keinuneet, silloin kun äiti ei ollut enää like a virgin. Näky oli suorastaan kaunis. Tai ei oikeastaan kaunis semmoisessa esteettisessa mielessä, vaan kaunis niin kuin kaunista voi olla se, kun innostus valtaa villieläinlauman, ja se toteuttaa itseään heilumalla semirytmisesti. Hmm... ...

No, kyllä minäkin sitten sinne sukelsin, mutta en enää kestänyt seuraavaa klassikkoa, vaan oli pakko palata tähän päivään. Mutta yhä ihmettelen tuota kasarin ihmettä, joka tapahtuu joka viikonloppu kaikkialla Suomessa ja maailmassa. Siinä olisi kulttuuriantropologeille tutkimuksen aihetta. Jospa kasarimusiikin ihmisjoukkoja liikuttavat elementit voitaisiin yhdistää johonkin yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan, kuten vaikka äänestämiseen? Sehän olisi mahtavaa, jos äänestyskopeissa soisi tenhoava Rick Astley joka vakuuttaa ettei koskaan aio luovuttaa sinun suhteesi. Kyllä siinä äänestyprosentit nousisi - ainakin humalaisten suomalaisnuorten keskuudessa.

" Never gonna give you up! " - Rick Astley

- Klubimies